Älä keksi liikeideaasi itse

Töissä tympii ja mieli tekisi laittaa pystyyn oma firma. Vielä täytyisi vain keksiä, mitä rupeaisi tarkalleen ottaen tekemään. Kuulostaako tutulta?

Itselleni tämä vaihe on aivan liian tuttu. Ensin laitan pystyyn firman ja sitten katson, miten se ei lähdekään lentoon. Näin se ei selvästikään toimi. Mutta nyt viime aikoina olen viimein tajunnut, miten homma kannattaa tehdä.

Päässä syttyy yön pimeinä tunteina pilvin pimein uusia ideoita, joista luonnollisesti suurin osa ei ole kummoisiakaan. Ottamatta sen tarkemmin kantaa siihen, mitkä niistä ovat hyviä ja mitkä eivät, niissä kaikissa on yksi yhteinen piirre: sinä keksit ne itse.

Tällä tavalla on täysin mahdollista menestyä ja merkittävä osa yrityksistä onkin syntynyt tällä tavalla. Tämä vaatii kuitenkin yleensä sen, että ensin tehdään tuote tai palvelu myyntikuntoon, käytetään aikaa ja rahaa myyntiin ja sitten vasta myynti alkaa rullaamaan.

Tai sitten ei välttämättä alakaan. Mutta miten sen voisi tietää etukäteen ja välttyö turhalta työltä ja rahan haaskaukselta?

Ennakkomyynti

Yksinkertaisin menetelmä on myydä etukäteen ja vasta sen jälkeen tehdä tuote tai palvelu. Jos nimittäin käykin niin, että myynti ei lähdekään käyntiin, voit aina palauttaa rahat ennakkotilaajille ja pahoitella. Tai jos raha ei liikahtanut vielä ennakkotilauksen yhteydessä, täytyy vain pahoitella.

Ollakseni rehellinen, kaikki ovat kiinnostuneita vain omista rahoistaan, eikä ketään kiinnosta sinun bisneksen epäonnistuminen kunhan vain saavat omat rahansa takaisin. Eli voit aloittaa ihan hyvin uudestaan niin monta kertaa kun tarvitsee.

Tämän menetelmän hyvä puoli on siinä, että et joudu turhaan tekemään montaa tuotetta tai palvelua, jota kukaan ei lopulta ostanutkaan. Toisaalta joudut edelleen käyttämään aikaa ja rahaa myyntiin.

Myyntiä voi toki harjoittaa monella tavalla. Voit esimerkiksi tehdä ennakkomyyntisivun ja pari mainosta nettiin kokeillaksesi kepillä jäätä. Näihin kahteen ei pitäisi kulua kovinkaan paljon aikaa ja rahaakin pystyy käyttämään juuri sen verran, kuin itse haluaa.

Mutta voiko tästä vielä parantaa, voiko jotain tehdä tehokkaammin? Vielä puoli vuotta sitten olisin vastannut, ettei tämän paremmin voi tehdä. Täytyy vain hioa omaa myyntiprosessiaan sellaiseksi, että saa vähemmällä työllä ja rahalla aikaiseksi enemmän.

Nyt sanon kuitenkin, että tämä menetelmä on melko alkeellinen verrattuna siihen, että koko mallin kääntää päälaelleen.

Älä keksi liikeideaasi itse

Jos sanon, että älä keksi liikeideaasi itse, se kuulostaa sinusta varmasti aivan hullulta. Ja sitä se onkin, mutta anna kun selitän tarkemmin.

Miten olemassa olevat isommat yritykset toimivat? Oletko ikinä kuullut sellaisesta, että jollakin asiakkaalla olisi ollut ongelma ja sitä olisi sitten ruvettu ratkaisemaan. Käsittääkseni tämä on hyvin yleistä vähänkään varttuneempien yritysten tapauksessa.

Miksi tätä samaa mallia ei sitten voisi käyttää aloittavaan yritykseen? Keksin vain yhden syyn: Olemassa olevalla firmalla on ”20 vuoden kokemus alalta”, ”tarpeeksi leveät hartiat” ynnä muuta puuta heinää.

Tällä tarkoitetaan yleensä sitä, että kokeneempi firma pystyy suoriutumaan jostakin paremmin. Tai että projektin onnistuminen ei ole kiinni vaikkapa yhden henkilön sairastumisesta, mikä voidaan kokea melko isoksi riskiksi pienemmän firman kanssa.

Tuo perustelu on varmasti ihan paikallaan, ainakin sellainen ennakkoluulo ihmisillä on, vaikka sillä ei olisikaan mitään tekemistä todellisuden kanssa. Eli käytännössä se on olemassa ja se rajaa pois joitakin alueita.

Mutta onneksi pelikenttää on vielä paljon vapaana. Kannattaa luonnollisesti keskittyä siihen, mikä toimii, eikä yrittää väkisin mennä siitä, mistä on vaikeampaa. Kai tarkoituksesi on tehdä kannattava firma eikä päästä juuri tiettyyn markkinarakoon, vaikka sinulla ei olisikaan siihen juuri nyt pääsyä?

Palatakseni takaisin aiheeseen, älä keksi liikeideaasi itse, vaan anna maksavien asiakkaiden keksiä se puolestasi. Siihen on helppo neljän kohdan lista:

  1. Määrittele omat reunaehtosi, mutta älä tee niistä liian tiukkoja. Mieti mitä osaat, mitä voisit oppia ja mitä haluaisit tehdä sekä se, mitä et ainakaan rupea tekemään.
  2. Valitse asiakkaasi. Haluatko myydä kuluttajille vai yrityksille? Mitä yhteistä heillä on. Ehkäpä he ovat maantieteellisesti lähellä sinua tai toimivat tietyllä toimialalla tai ovat kiinnostuneita jostakin asiasta.
  3. Tavoita asiakkaasi. Kysy mitä ongelmia heillä on, joista he olisivat valmiita maksamaan ja tietysti myös paljonko he olisivat valmiit maksamaan, jos siihen olisi olemassa järkevä ratkaisu.
  4. Kirjaa ylös kaikkien tarpeet. Etsi vastausten joukosta jokin yhteinen ongelma, jonka juuri sinä voisit ratkaista ja josta oltaisiin valmiita maksamaan mielestäsi riittävästi.

Huomaatko, miten tämä toimii? Ensin selvität omat rajasi ja määrittelet asiakkaasi. Nyt sinulla on riittävän suppea markkina, jonka voit kahlata läpi tavalla tai toisella.

Toiseksi, tämähän on vain myyntiä, mutta sellaista, mihin ihmiset eivät ole tottuneet. Yleensä myynti on sitä, että tuputetaan sitä omaa juttua toiselle vaikka toinen ei lähtökohtaisesti ole kiinnostunut siitä.

Ihmiset ovat kuitenkin tyypillisesti niin itsekeskeisiä, että tykkäävät kertoa itsestään ja omista ongelmistaan välilä ehkä liiankin avoimesti. Sinuun suhtaudutaan aivan eri tavalla, kun luot sellaisen vaikutelman, että olet kiinnostunut heidän asioistaan, etkä yritä myydä mitään.

Kun viimeisessä kohdassa valitset liikeideasi, olet jo validoinut sen ja sinulla on muutama asiakas, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita maksamaan siitä.

Lisäksi sinulla on kohtuullisen realistinen käsitys siitä, miten paljon sillä on mahdollista tienata. Ainakin paljon realistisempi arvio kuin itse hatusta vedetty.

Et ole tehnyt vielä yhtään perinteistä myyntityötä, jossa yrität myydä jotain asiakkaalle. Ja nyt kun sinulla on tuote tai palvelu, ja joitakin maksavia asiakkaita, myynti käynnistyy paljon helpommin.

Laitoitko muuten merkille, että normaaliin myyntiin verrattuna tällä tavalla käytetty aika ja raha ei mene hukkaan, koska tehtyä työtä ei tarvitse laittaa roskiin missään vaiheessa.

Pankin valinta

Yritys tarvitsee lähes aina pankkitilin. Teoriassa on mahdollista toimia pelkillä käteisvaroilla, mutta käytännössä on huomattavasti helpompaa, jos on pankkitili.

Toiminimi

Jos olet toiminimiyrittäjä, voit käyttää omaa henkilökohtaista pankkitiliäsi firman tilinä. Eli perustat itsellesi vain uuden tilin omaan pankkiisi ja näet sen verkko- ja mobiilipankistasi.

Pankkisi saattaa periä useammasta tilistä jonkin palvelumaksun, mutta ainakin tätä kirjottaessani ainakaan S-Pankki ja Nordea (olen asuntolaina-asiakas) eivät peri palvelumaksua. Lisäksi tiliin pystyy mahdollisesti liittämään kortin, josta ei välttämättä peritä myöskään palvelumaksua.

Itse olen pitänyt oman toiminimeni pankkitiliä ja siihen liitettyä erillistä debit-korttia useamman vuoden ajan S-Pankissa. Siitä ei ole tullut koko aikana yhtään palvelumaksuja ja muutenkin olen ollut siihen erittäin tyytyväinen.

Nyt aivan viime aikoina olen kuitenkin siirtynyt käyttämään Holvia. Jatka lukemista, niin kerron miksi.

Muut yritysmuodot

Jos firmasi on joku muu kuin toiminimi, eli esimerkiksi osakeyhtiö tai kommandiittiyhtiö, et voi käyttää omaa henkilökohtaista pankkitiliäsi firman asioihin, koska sen pitää olla firman nimissä.

Useimmat pankit tarjoaa pienille firmoille suunnatun kiinteähintaisen palvelupaketin, joka sisältää mm. verkkopankin ja kortin kiinteällä kuukausihinnalla.

Tähän on kuitenkin koira haudattuna. Kun kyse on yritysasiakkaasta, kaikki kulut eivät käy ilmi yhtä selvästi kuin mihin kuluttajana kaikki ovat tottuneet. Useimmiten tili ja kortti maksaa noin 10 €/kk mutta jos ottaa käyttöön esimerkiksi sähköisen laskutuksen tai sähköisen kirjanpidon, kaikesta peritään noin 10 €/kk kuukausimaksu sekä 1 €/kpl transaktiomaksu.

Tällöin kokonaisuus saattaa olla monta kymppiä kuussa. Lisäksi nämä toiminnot edellyttävät alussa kauheasti säätämistä, vahtimista ja monta soittoa pankkiin. Normaalit pankit ovat siis useimmiten sekä kalliita että työläitä.

Piristävän poikkeuksen tekee Holvi. Sieltä saa tilin ja kortin ilmaiseksi ja halutessaan voi ottaa käyttöön laskutuksen 9 €/kk kuukausihinnalla. Olen käyttänyt itse Holvia nyt muutaman kuukauden, joten voin vahvistaa, että hintaan ei lisätä mitään piilokuluja.

Toki joitakin erikseen hinnoiteltuja palvelumaksuja löytyy, mutta jos minä olen selvinnyt ilman niitä, ehkä sinäkin selviät.

Miksi Holvi?

Toiminimiyrittäjänä olen ollut erittäin tyytyväinen S-Pankkiin. Miksi sitten olen vaihtanut Holviin? Tähän on kaksi perustelua:

  1. Holvin ilmainen versio tarjoaa samat asiat mitä S-Pankkikin.
  2. Holvissa on pari näppärää lisäominaisuutta, joita S-Pankissa ei ollut.

Liitteiden tallennus

Holviin voi tallentaa tositteen tilitapahtuman liitteeksi ja lisäksi hakutoiminnolla voi etsiä tilitapahtumia, joista puuttuu tosite. Kätevää vai mitä. Ja tämä siis kuuluu myös Holvin ilmaisversioon.

Aikaisemmin olen yrittänyt säilyttää tositteita Google Drivessä siksi, että ne eivät vahingossakaan katoa, jos koneeni hajoaa. Siitä huolimatta aina joskus joku kuitti unohtui laittaa sinne, joten jouduin aina säännöllisin väliajoin tarkistamaan, että olen varmasti laittanut kaikki tositteet sinne.

Holvissakin toki joutuu tarkistamaan, että kaikista tilitapahtumista löytyy tosite, mutta se käy hakutoiminnon avulla nopeasti.

Oman firmani toiminta on sen verran pientä, että hoidan alv-ilmoitukset ja kirjanpidon kerran vuodessa, mikä on aivan liian pitkä aika tositteiden säilyttämiseen. Vuoden aikana ne ovat ehtineet mennä hukkaan monta kertaan, vaikka olenkin yrittänyt olla järjestelmällinen.

Tämän takia Holvin tositteiden tallennus on todella näppärä toiminto.

Laskutus

Toinen näppärä toiminto on laskutus. Se maksaa 9 €/kk, mutta sillä hinnalla saa käytännössä rajattomasti lähettää ja vastaanottaa laskuja myös verkkolaskuina, jonka lähettämisestä ja vastaanottamisesta peritään yleensä useita kymmeniä senttejä kappaleelta.

Sähköisen laskutuksen voi tehdä ilman Holvin maksullista versiota ja se voi hyvinkin olla halvempaa. Itse asiassa minä teen oman firmani kanssa juuri niin.

Laskujen vastaanotto suoraan Holviin tai vaikkapa sähköpostiin poikkeaa toisistaan lähinnä siltä osin, että saadessasi laskun suoraan Holviin, laskun maksaminen on vähän helpompaa ja nopeampaa, kun laskun tietoja ei tarvitse itse syöttää pankkiin.

Laskujen lähettäminen suoraan Holvista tuo puolestaan yhden huomionarvoisen edun. Jos laskun lähettää suoraan Holvista, se tallentuu heti Holviin. Jos taas laskun lähettää jostain muualta kuin Holvista, laskun voi tallentaa Holviin vasta, kun lasku on maksettu.

Avoimia laskuja ei näe silloin Holvista ja pysyäksesi kartalla niistä joudut seuraamaan niitä jotenkin muuten. Lisäksi joudut huolehtimaan siitä, että avoimet laskut menevät kirjanpitoon oikeaan aikaan.

Tämä tosin on helppo tehdä itsekin, joten kyseessä ei ole mikään iso ongelma. Kysymys on lähinnä siitä, haluatko maksaa 9 €/kk vai nähdä vähän enemmän vaivaa.

Vanhojen versioiden tukeminen

Vanhojen versioiden tukeminen on melko klassinen ongelma, johon on olemassa loppujen lopuksi aika yksinkertainen ratkaisu. Väärin tehtynä sen kanssa saa hakattua päätä seinään hyvinkin usein, mutta oikein tehtynä se ei tuota juurikaan ylimääräistä päänvaivaa.

Johdanto

Ohjelmiston kehityksen aikana julkaistaan läjäpäin versioita. Jotkut niistä syntyvät bugikorjausten ja toiset uusien ominaisuuksien myötä. Ja jotkut niistä ovat isompia, toiset pienempiä.

Kun ohjelmistosta on julkaistu ensimmäinen versio, alkaa seuraavan kehittäminen. Tai oikeastaan se on alkanut jo sillä aikaa, kun ensimmäistä versiota vasta hiotaan julkaisukuntoon. Joka tapauksessa, edellisen version elinkaari ei pääty siihen, kun seuraavan version elinkaari alkaa.

Sillä aikaa, kun yhtä versiota viimeistellään julkaisukuntoon, seuraavaan versioon tehdään jo kovaa kyytiä uusia ominaisuuksia. Näin nämä versiot kasvavat toisistaan erilleen. Jos (tai oikeastaan kun) viimeistelyn aikana huomataan bugeja, on tietysti järkevää korjata ne samalla myös seuraavasta versiosta.

Tämä pätee laajemminkin eri versioihin. Kun jostakin hyvin vanhasta versiosta löytyy kriittinen bugi, joka on pakko korjata kaikkiin sitä seuraaviin versioihin, täytyy olla olemassa jokin menetelmä, jotta samaa korjausta ei tarvitse tehdä kaikkiin uudempiin versioihin erikseen.

Tätä sanotaan vanhojen versioiden tukemiseksi.

Olennaista on tietää, miten versiointi toimii. [Semanttinen versiointi] soveltuu tähän erityisen hyvin. Siinä versionumero koostuu kolmesta numerosta, jotka on eroteltu pisteillä: <päätaso>.<alataso>.<korjaustaso> (esim. 1.0.0). Päätasolla esitellään uusia ominaisuuksia, jotka eivät ole yhteensopivia edellisen päätason version kanssa. Alatasolla puolestaan esitellään uusia ominaisuuksia, jotka ovat yhteensopivia edellisen alatason version kanssa. Ja korjaustasolla korjataan vain bugeja rikkomatta yhteensopivuutta.

Jos uusin julkaistu versio on 4.23.3430, siitä näkyy heti, että versioita on todella monta. Jos tällaisessa tilanteessa halutaan korjata bugi versiosta 1.0.0 lähtien, versioita näiden kahden version välillä on monta. Eli korjausta ei välttämättä voida eikä varsinkaan haluta tehdä niihin kaikkiin.

Siksi onkin sovittu, milloin minkäkin version tuki loppuu. Usein tukea tarjotaan vain uusimmille päätason versioille (joissakin tapauksissa myös uusimmille alatason versioille).

Uusinta päätason versiota 1 kuvataan numerolla 1.x.x. Oletetaan, että versionumero on 1.0.0. Tästä versiosta korjataan bugi, jolloin uusimmaksi versioksi tulee 1.0.1. Nyt jos tämän version päälle julkaistaan uusi ominaisuus, versionumerosta tulee 1.1.0. Jos taas tästä korjataan bugi, versionumeroksi tulee 1.1.1. Eli nyt 1.x.x tarkoittaa versiota 1.1.1 eikä enää versiota 1.0.0.

Kuva 1: Versionumeron kasvaminen

Päätason versioiden tuen tulee myös luonnollisesti loppua joskus. Yleensä se tapahtuu, kun seuraavasta seuraava päätason versio julkaistaan tai kun on kulunut jokin tietty aika seuraavan päätason version julkaisusta. Tuki ei lopu ihan heti seuraavan päätason version julkaisun jälkeen, koska voidaan olettaa, että uudesta versiosta (esim. 2.0.0) löytyy bugeja ja käyttäjät tarvitsevat aikaa siirtyä uuteen versioon.

Versiot commit-historiassa

Ajatellaan ohjelmiston koko versiohistoriaa yksinkertaisena jonona committeja. Jonon alussa on niin sanottu ”initial commit” ja viimeisenä uusin ominaisuus tai bugikorjaus. Kaikki muut commitit ovat näiden välissä. Samoin kaikkien julkaistujen versioiden tagit osoittavat committeihin näiden välillä. Voidaan siis ajatella, että seuraava versio on aina suoraan jatkoa edelliselle versiolle. Näin se myös aika lailla todellisuudessa menee, kun asiaa katsotaan tästä suunnasta.

Kuva 2: Commitit jonossa

Toisesta suunnasta katsottuna versiohistoria ei ole jono vaan ennemminkin eräänlainen puu, jossa on haaroja, jotka yhdistyvät välillä.

Kuva 3: Commitit eri haaroissa

Huomaa, että edeltävässä kuvassa näkyy sama versioiden välinen jono, vaikka commitit eivät olekaan jonossa. Versiohistoria rakentuu kaikkein luontevimmin tällä tavalla, joten on pelkästään järkevää, että tätä rakennetta ei rikota, kun vanhempaan versioon tehdään muutos.

Jatkevaan vielä jonoesimerkistä. Kun versioiden 1.0.1 ja 2.0.0 väliin lisätään commit ja uusi versio 1.0.2, jono näyttää toimivan niin, että uusi versio tulee mukaan myös kaikkiin sitä seuraaviin versioihin automaattisesti. Ihan näin yksinkertaiselta se ei näytä puurakenteena. On helppo havaita, että uusi versio kulkeutuu kuitenkin kohtuullisen kivuttomasti seuraaviin versioihin yhdistämällä haaroja eteenpäin jotakuinkin samaan tyyliin kuin kudottaessa villasukkaa.

Kuva 4: Bugikorjauksen kulkeutuminen seuraaviin versioihin

Tarvitaan vain haaroja pitämään commitit eri tasoilla ja tageja paikantamaan yksittäisten versioiden sijainnit commit-historiassa.

Kun johonkin versioon tehdään uusi commit ja uusi versio, sen version haara yhdistetään seuraavan version haaraan, se sitä seuraavaan version haaraan jne. Tällä tavoin haarojen yhdistäminen pysyy hanskassa ja git saattaa jopa osata tehdä ne automaattisesti. Kokonaisuus pysyy myös hallinnassa tällä tavalla paremmin.

Sitten, kun jonkun version tuki loppuu, siihen ei enää tehdä muutoksia ja se voidaan jättää välistä haaroja yhdistettäessä. Esimerkiksi jos version 3.x.x tuki loppuu ennen version 2.x.x tukea, haara 2.x.x voidaan yhdistää suoraan haaraan 4.x.x.